Palkinnot ja ehdokkuudet

PALKINNOT

Eliel Aspelin -palkinto Valohämylle 

Eliel Aspelin -palkinto vuoden 2023 parhaasta taidekirjasta myönnettiin teokselle Valohämy – taide, maisema ja maailmanloppu.

https://www.sttinfo.fi/tiedote/70278071/vuoden-paras-taidekirja-on-maria-matinmikon-teos-valohamy-taide-maisema-ja-maailmanloppu?lang=fi

”Teoksen nimi Valonhämy eli italiaksi chiaroscuro viittaa Rembrandtin ajan maalaustaiteessa valon asteittaiseen, mutta suhteellisen jyrkkään liukumiseen varjoksi.  Tekstit ovat kokoelma runoja, tarinoita ja lyhyitä esseitä, mutta mitä enemmän niihin syventyy, sitä enemmän ne alkavat muistuttaa mosaiikkimaista, taiteellista pamflettia.

Sidotussa teoksessa sidontalangat on jätetty kauniisti näkyviin, mutta teoksen sisältö haastaa lukijansa etsimään sen sisäisen langan päätä yhä uudestaan. Ehkä juuri siksi teos houkuttelee tarttumaan itseensä kerta toisensa jälkeen. Se ei ole tyypillinen sohvapöytää koristava taidekirja, vaan teos, jota voi kantaa helposti mukana käsilaukussa ja lukea vaikka metrossa tai ulkona rantakallioilla.”

 

Kalevi Jäntin palkinto Väreille

Vuoden 2017 Kalevi Jäntin palkinnot on myönnetty Maria Matinmikolle teoksesta Värit, Olavi Koistiselle teoksesta Mies joka laski miljardiin, Matias Riikoselle teoksesta Suuri fuuga. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevi_J%C3%A4ntin_palkinto

”Maria Matinmikon Värit on kolmiosaisen runo- ja proosamuotoa yhdistävän, kunnianhimoisen sarjan päätösosa. Kirjailija itse on kutsunut trilogiaansa asetelmaksi, mikä korostaa teosten vaihtuvien suhteiden ja rinnastusten poetiikkaa. Matinmikon teksteissä muuttuvia paikkoja muotoilee moniaistinen ruumis, joka on vastaanottimemme tässä maailmassa.

Värien teemoiksi avautuu seksuaalisuuden ja sukupuolen rikas spektri, laajan marginaalin kehystämänä. Ihminen toteutuu jatkuvasti kulttuurisissa paikoissa, niiden merkitsemänä ja kirjoittamana. Samalla tavoin merkityksellistyvät Matinmikon aforistiset lauseet, hämmästyttävän kirkkaina ja ymmärrettävinä.” Palkintoperustelut lehdistötiedotteessa

 

Nihil Interit -palkinto Väreille

Värit voitti Nihin Interit -runoyhdistyksen jakaman runouspalkinnon 2017.

”Runoyhdistys Nihil Interit ry:n runouspalkinnot jaettiin Turun kansainvälisillä kirjamessuilla jo viidennen kerran. Palkinto parhaasta runoteoksesta myönnettiin Maria Matinmikolle teoksesta Värit (Siltala 2017). Vuoden runoustekona palkittiin Aleksis Salusjärven ja Mikko Sarjasen luotsaaman Sanat haltuun -hankkeen toteutus.

Raati jakoi lisäksi kunniamaininnan Aki Salmelan teokselle Hiekkapäiväkirja (Poesia 2017), joka on ilmestynyt kirjaa kevyemmässä vihkoformaatissa.

Voittajat saivat runoilija, valokuvaaja Tomi Kontion tekemät palkintoesineet ja kunniakirjat. Palkintoraadissa olivat kirjallisuudentutkija Siru Kainulainen (raadin pj), äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kriitikko Silvia Hosseini, runoilija Sinikka Vuola, kriitikko Juha-Pekka Kilpiö (Tuli&Savu) ja runoilija, tietokirjailija Tommi Parkko (Nihil Interit).

Kokemuksia aistien varassa

Maria Matinmikon Värit on kolmiosaisen teoskokonaisuuden, tekijänsä sanoin ’asetelman’, viimeinen osa. Mukana on sekä usean sivun proosatekstejä että lyhyitä, virkkeen tai parin katkelmia. Runolliseksi ilmaisun tekee sen omaleimainen yhdistelmä keveyttä ja syvyyttä.

Matinmikkoa voi kutsua syntaktikoksi. Lauserakenteet ovat yleensä jopa pettävän yksinkertaisia, mutta virkkeiden välille ja sisälle muodostuu mitä eriskummallisimpia loikkia ja nykäyksiä. Kokonaisuutena teos käsittelee havaintojen aistimellisuutta: sitä miten koemme aistien varassa. Havainnot ovat aina suhteellisia. Värit on kirjoitusta kirjoittamisesta ja kirjoituksesta, kirjoitusta joka avautuu hiljalleen lukijan maisteltavaksi, tunnusteltavaksi ja kuultavaksi.

Raadin mielestä Värit nousee esiin vuoden runosadosta siksikin, että se ei ole lajimäärittelyltään yksiselitteinen. Teoksen sanoja lainaten voi todeta, että se on kevyesti piirretty: ’kynän hapertunut ruho, paperin syksy, sisäpuolen purppura ja purppuran muuri’. Jälleen kerran Markus Pyörälän graafinen suunnittelu on esimerkillisesti teoksen palveluksessa.”

 

Suomalaisten kirjastojen kirjallisuusverkkopalvelu Kirjasampo valitsi Värit vuoden 2017 kirjaksi

”Vuoden 2017 kotimaiseksi kirjaksi Kirjasammossa on valittu Maria Matinmikon (s. 1983) runoteos Värit (Siltala). Teos ylittää rajoja sekä asioiden kuvauksessaan että kirjallisuuden lajien osalta, sillä Matinmikon kirjoitus sisältää piirteitä niin runosta kuin proosastakin sekoittaen niitä uusin tavoin. Kaleidoskooppimaiseksi kuvattu kirja tutkii mm. ruumiillisuutta, aisteja, materiaalisuutta, tilaa ja ajattelua. Tunnelmat vaihtuvat teksteissä usein täysin toisenlaisiksi nopein käännöksin. Kokoelmassa on nähtävissä yhteiskunnallinenkin ulottuvuus. Värit on viimeinen osa kolmiosaisesta kokonaisuudesta, johon kuuluvat myös Matinmikon teokset Valkoinen ja Musta. ’Matinmikon ainutlaatuisuus ilmenee esimerkiksi taitavuudessa kirjoittaa yhteiskunnallinen analyysi ja lukuisiin merkityksiin taipuva kielen leikki samaan lauseeseen’, kirjoittaa Laura Kärkäs Kiiltomato-lehden arvostelussa. Matinmikko on saanut teoksestaan Kalevi Jäntin palkinnon ja Nihil Interit -runouspalkinnon. ’En voi sanoa, etten pelkää. He, jotka sanovat etteivät pelkää mitään, eivät tunne itseään. Ehkä he eivät pelkää samoja asioita kuin useimmat tai heidän pelkonsa on naamioitunut pikkutarkkuuteen tai vahvuuden ylläpitämiseen vaadittuihin rutiineihin; suu kääntyy pään sisällä toisin päin ja alkaa syödä päätä.'” https://www.kirjasampo.fi/fi/node/10080

Tanssiva karhu -palkinto Valkoiselle

Valkoinen voitti vuoden 2012 Tanssiva karhu -palkinnon. Tanssiva karhu on Yleisradion jakama palkinto vuoden parhaalle runoteokselle.

”Raati on päättänyt myöntää 19. Tanssiva Karhu -palkinnon Maria Matinmikon runoteokselle Valkoinen. Palkinto annetaan ensimmäistä kertaa esikoiskirjalle.

Valkoinen on hienovireisesti suggestiivinen sarja peräkkäisiä, päällekkäisiä, toisensa läpäiseviä tiloja. Sen kauneus on sekä konkreettisuutta ja analyyttisyyttä että pyrkimystä kielelliseen vaistoelämään, jossa lauseet liikehtivät vapaina mutta vailla tympeää mielivaltaisuutta.

Valkoisen tekstifragmenttien unenomainen logiikka on tuttua mutta ikään kuin unohtunutta yhteiskieltä; lukija seuraa näkyjä, jotka herättävät henkiin syvempiä impulsseja ja kerrostumia. Valkoisuus ja sen assosiaatiot toimivat teoksen nimeä myöten johtomotiivityyppisenä elementtinä. Tekstin asemointistrategia kirjan sivuilla sekä teoksen puhujien ja puhetilanteiden herkeämätön läsnäolo muodostavat yhdessä johtomotiivielementin kanssa jännittävän, laajan pinnan, kuin kollektiivisen kokemusvaraston.

Matinmikon esikoisteos pyrkii kirkkauteen ja notkeuteen hyvin kunnianhimoisesti ja tässä tavoitteessa editointityö olisi suureksi tueksi nuorelle kirjailijalle.

Valkoinen on taideteos. Se ei turvaudu perinteisiin odotuksiin vastaamiseen eikä muuhun viihdyttämiseen. Päinvastoin se nostaa esiin tärkeitä kokemuksia: mitä tämä on, mitä nyt tapahtuu. Hyvin harva kirja saa lukijan kysymään ja ihmettelemään. Maria Matinmikon ehdotus runoteokseksi ilmentää syvää luottamusta sekä lukijaan että mielikuvitukseen. Juuri tämä luottamus saa Valkoisen säkenöimään.”

EHDOKKUUDET

SIIN NIIN, suuri ihmetys oli ehdolla Botnia-palkinnon saajaksi 2025:

”Maria Matinmikon teos saa ajattelemaan maailmaa niin laajasti, että ajatus tuntuu kulkevan pidemmälle kuin lukija itsekään voisi pelkin sanoin ilmaista. Se on kutsu kokonaisvaltaiseen ja elämykselliseen maailmaan, jossa venytetään yhteisiä sopimuksia vuorovaikutuksesta ja luodaan uusia yhteyksiä. Teksti polveilee kauniisti, luo mieleen omia kuvia ja yhtyy taas kirjan loistavaan kuvalliseen maailmaan piirrosten, maalausten ja valokuvien kautta. Kirjallisuuden ja kuvataiteen maailmat eivät asetu omiksi erillisiksi yksiköiksi, vaan aaltoilevat keskenään niin, että lukija voi aistia niiden läpitunkevan helmeilyn.

Runollinen ja kaunis teos säilyttää koko matkan ajan oman ehyen luonteensa ja Matinmikko jälleen kerran osoittaa todella välittävänsä lukijan sisäisestä maailmasta. Jokainen uusi sivu ottaa sisäänsä ja selittämisen sijaan kutsuu yhteiselle tutkimusmatkalle ihmettelemään maailmaa. Ihmetys onkin suuri ja on virkistävää kokea taiteen koko laajuus teoksessa, joka on itsessään esineenä taideteos.”

https://www.oulunkirjailijaseura.fi/botniapalkinto/botnia-palkinnon-ehdokkaat-2025

 

Valohämy oli ehdolla Botnia-palkinnon saajaksi 2023:

”Kuvataiteen ja kirjallisuuden mahdollisuuksista ammentava Valohämy on teos, joka saa lukijansa katsomaan maailmaa uusilla tavoilla. Maria Matinmikon valokuvat ja sanat yhdessä Sami Jalosen piirustusten kanssa saavat aikaan kollaasimaisen vaikutelman, joka säilyy eheänä koko lukukokemuksen ajan. Maailma pilkotaan osiin ja näytetään, miten kaikkialta löytyy kauneutta, tuhoa ja syviä yhteyksiä.

Kaunokirjallisesta kuvakirjasta välittyy tunne, että lukijan kokemuksesta on välitetty aivan erityisesti, ja ehkä juuri siksi teoksen teemat tulevat niin iholle. Taide, maisema ja maailmanloppu vievät sellaisten tunteiden äärelle, jotka löytyvät ihmisyyden syvältä tasolta, ja taide itsessään on se oikea tapa puhua näistä teemoista.

Valohämy maalaustaiteessa on aivan tietynlainen valon ja varjon sekoittuminen, joka luo vahvoja tunteita katsojalle. Filosofisena ja kirjallisena aiheena valohämy on herkullinen lähtökohta, josta Matinmikko on luonut uskaliaasti eri taiteenalojen ja kirjallisuudenlajien välillä liikkuvan monitahoisen, ajatuksia herättävän ja kauniin teoksen.” https://www.oulunkirjailijaseura.fi/ajankohtaista/2024/haavoista-kirjoittamisen-vuosi-botnia-palkintoehdokkaissa

 

Kolkka Runeberg-ehdokkaana 2017:

Kolkka oli ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi nk. pitkällä listalla. Raati valitsi 242 teoksen joukosta 18 ehdokasta. 

 

Valkoinen HS:n esikoiskirjakilpailun ehdokkaana 2012:

Valkoinen oli ehdokkaana Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi vuonna 2012.